Viro, Saku 2016

Saku Open - 30.7.2016, Trippeli

Lähtö 29.7.2016

Perjantai aamupäivä näyttäytyi juuri sopivana. Oli riittävän lämmintä että Karilla oli lyhythihainen paita, mutta riittävän puolipilvistä ja lievästi rannikkotuulista, jottei  Kallion Kirkas -anorakki herättänyt liiempää huomiota, ainoastaan sopivasti. Kaikki joukkueet saapuivat Katajanokan terminaalille kutakuinkin aikataulun mukaisesti. Yleisesti päiviteltiin seuraavan päivän sääennustetta, kuten asiaan kuului. Se ei näyttänyt hyvää, vaan mahdollista ukonilmaa. Nousimme lauttaan hyvässä järjestyksessä.

Suomenlahden ylitys sujui tavanomaisissa merkeissä: Keli oli upea, kaikki eksyivät samaan pöytään kannelle, tuulensuojaan, Harmajan jälkeen oli joku purjehduskisa styyrpuurissa, sitten oli venäläisen sukellusveneen vuoro esiintyä ja hop, olimmekin perillä Tallinnassa.

Satamassa törmäsimme jonoihin, mutta jälleen suoriuduimme niistä hyvässä järjestyksessä. Lautalla oli jo päätetty, että ottaisimme tilataksin hotellille Tallinnassa, jotta kaikki saisivat jättää matkatavaransa ennen kuin menisimme syömään illallista. Yksi meinasi hyvästä järjestyksestä huolimatta jäädä porukasta mentyään ostamaan jaffaa.

Kuskimme Olavi oli erittäin mukava, ja nopeasti joku ehdottikin että kisa-aamuna mentäisiin Sakuun taksokyydillä paikallisjunan sijaan.  Kisa-aamuina on parempi minimoida turhat häiriötekijät, kuten julkiset palveluntuottajat. Näin päätettiin tehdä ja sovittiin Olavin kanssa treffit aamuksi.

Illallispaikaksi valikoitui F-Hoone kävelymatkan päästä hotellilta  ja kaikki taisivat olla tyytyväisiä annoksiinsa. Ruokailun jälkeen keskustelimme joukkueiden erilaisista odotuksista seuraavan päivän kisaa kohtaan, minkälaisia roolituksia jengeillä on ja muita petankkijuttuja. Kaikille oli tulossa ensimmäinen kerta huomisella kentällä, eikä siitä tiedetty mitään.

Kisapäivä 30.7.2016

Aamiainen on päivän tärkein ateria, eikä tämä mannermainen päässyt yllättämään. Yö oli nukuttu hyvin ja Olavi odotti meitä hotellin ulkopuolella.

Jäimme kyydistä Sakun keskustassa, joka on Tallinnan eteläinen rajanaapuri. Kaikki ostivat paikallisesta kaupasta vichyä, suklaata, sipsejä, mitä nyt ei yleensä pelikentältä saa. Sinne oli matkaa vielä muutama sata metriä.

Kisapaikalle saapuessamme meidät toivotettiin ystävällisesti ja sopivan epämuodollisesti tervetulleiksi Saku Petangiklubin puolesta Saku Open -kisaan. Meille kerrottiin että kaikille pelaajille oli päivän mittaan tarjolla kisamaksuun sisältyvä nuudelikeitto (oivallinen valinta kuumaan päivään), sekä sen lisäksi paikalla oli iso pannu josta sai paistettua lohta tai sikaa vihannesten ja pottujen kera edulliseen hintaan. Luonnollisesti, kun Sakussa oltiin, myynnissä oli myös kylmää olutta tai siideriä hanasta kyytipojaksi, sekä muita virvokkeita kylmäkaapista

Taivaanrannassa näkyi mahdollisia ukkospilviä ja lämpötila oli helteinen jo pitkälti ennen puoltapäivää. Merenhenkäyksestä ei ollut sisämaassa tietoakaan. Keli pysyi silti kisojen aikana miltei täydellisenä, puolipilvisenä, ampiaisia oli paljon.Oli kuuma.

Joukkueita turnauksessa oli 16, joista suomalaisia oli puolen tusinaa. Kallion Kirkkaasta oli kolme joukkuetta. Viron ja Suomen lisäksi pelaajia oli ainakin Madagaskarilta.

Kentät oli rajattu jääkiekkokaukalon sisälle ja isoimmat stemut kentällä olivat >50mm. Pohjan alla oli pikeä tms. joka toisaalta päivän mittaan tuntui antavan mukavaa pitoa kuuliin. Monien kalliolaisten asettajien tuntuma kenttiin oli lämmittelyheittojen jälkeen positiivinen: Alusta oli haastava ja hyvä niin.

Pelipäivän tapahtumat olivat tietysti moninaisia ja täynnä loistavia suorituksia. Tuomareita ja mittauksia tarvittiin, kuten aina hyvissä ja tiukoissa kisoissa. Tunnelma oli rento ja toverillinen. Pelisysteeemi aiheutti jonkin verran pohdintoja, sillä välisarjassa saattoi tavata oman lohkonsa kolmosen.

Lopulta Kallion Kirkkaan sijoitukset olivat:

Anja, Anu, Tuula 5.
Kasper, Pasi, Riitta 8.
Kari, Kimmo, Jukka 15.

Finaalit kannustettuamme ja palkintojenjaon seurattuamme,  aloimme siirtyä kohti Saku-tehdasta/panimoa, minne koko kisaseurue pikkuhiljaa saapui. Panimon ravintola oli massiivinen monikerroksinen pubi, joka oli oikeastaan tyhjä lukuunottamatta meidän petankkihappeninkiamme n. viidennen kerroksen terassilla. Keittiö oli auki, ja tietty panimosta saa aina olutta. Ilta kääntyi yöksi ja oli aika soittaa Olaville.

Taisi jäädä hampaankoloon kaikille meille Kallion Kirkkaan jengeille pelipäivästä, aina voisi voittaa sen oikean pelin. Se ei kuitenkaan paljoa haitannut mahtavien isäntiemme ja emäntiemme vieraanvaraisuuden jälkeen, takanamme oli hieno turnaus. Ensi vuonna tulemme jälleen! Aitäh Saku Petangiklubi!

Uskollinen kuskimme nouti meidät takaisin hotellille Tallinnaan puolen tunnin matkan päähän ja kaikki menivät nukkumaan.

Paluu 31.7.2016

Mannermaisen aamiaisen jälkeen kukin suuntautui pitkin Tallinnaa mielenkiintonsa mukaan. Jotkut hoitivat juoksevia asioita, vaikka oli sunnuntai. Illalla lautalla oli hyvä palata klassikoiden ääreen: “Miten menivät asetukset, montako reikää tuli?”.