Seuraesittely Petankkilehdessä

Kalliossa aate pysyy kirkkaana

Brahen kentällä 1990 joukko perheenisiä ja -äitejä kaitsi lapsiaan ja muutamat alkoivat heitellä siinä sivussa. Muut seurasivat uteliaina touhua ja tulivat mukaan.

Lapset säilyivät kolhuitta, mutta muutamat heistä saivat tartunnan ja alkoivat heittää myös. Kuten Kari Ahonen kiteyttää, alussa oli Halu, josta kehittyi Himo. Seura perustettiin ja nimeksi tuli Kallion Kirkas siksi, että entiset seudun elokuvateatterit ovat uskonnollisten järjestöjen kirkastamia toimitiloja, ja mikäli se aate ei kelpaa, löytyy kulmilta muuta kirkasta.

Aluksi oli jäsenmäärä alle parikymmentä plus kuusi junnua, keväällä 1998 on vakiojäsenmäärä eli 39, joista lisenssejä 28. Seurauskollisuus on pysynyt sataprosenttisena, vaikka maailma on heitellyt monia jäseniä toisiin kaupunginosiin asumaan. Jäsenet vertaavatkin yhteisöään Steinbeckin Ystävyyden taloon.

Kilpailutoiminta keskittyy kahteen kisaan, avoimeen duppeliin kesäkuussa ja kutsukilpailuna trippeliin elo-syyskuun vaihteessa. Myös pieniä sponsorisopimuksia on saatu aikaan korttelikapakoiden kanssa. Näillä tuloilla maksetaan jäsenmaksut liitolle ja tuetaan lisenssijäsenten osallistumista SM-kisoihin, joihin on menty 50-prosenttisesti. Toistaiseksi on tulos ollut se, että mikä sijoittaen tulee se ampuen menee.

Jos Kallion kirkkaalta jotain puuttuu, niin ainakin ryppyotsaisia narisijoita. Fiilistä sen sijaan on antaa niillekin, jotka ovat unohtaneet, että pelaaminen saa olla myös kivaa.

Lähde: Suomen Petanque-lehti 2/98, Mikko Haljoki