Bryssel MM 2005
Matkakertomus: Bryssel ja WC Open
Kisamatka Brysselin MM-kisoihin 2005 Katso kuvat Kallion Galleriassa
Kisatulos:
1. Toni Ikonen
2. Tomi Aapio
3. Riitta Kangas
4. SeppoEevertti Havukainen
Kallion Kirkkaan 9 jäsentä lähti Brysseliin katsomaan MM-kisoja sekä pelaamaan WC Openia (Toni, Riitta, Sakari, Saku, Tomi, Matti, Timo, Julius ja Aaro). Meitä oli kaiken kaikkiaan 10, kun laskemme mukaan upean isäntämme, Hellan Ollin. Junioreitakin oli mukana kaksi. Matka tehtiin omakustanteisena ja majoituksen järjesti upeassa talossaan koko revohkalle Olli. Asunto oli mieletön ja mahduimme kaikki sinne vaivatta yöpymään. Toivottavasti Olli ei saanut liian traumaattisia kokemuksia monen päivän olemisestamme vaan kutsuu meidät klubille joskus toistekin;) Saimmehan rikottua vain jääkaapin sisälokerikon.
KISAT
Mahtavin kokemus oli luonnollisesti nähdä MM-kisojen kovia pelejä ja suuria sankareita in action. Belgia 2:n Weibel, Lozano ja Hemon olivat erityisen mielenkiinnon kohteina, koska pelasimme ystävyysottelun heidän seuran klubillaan. Ranskan, Madagaskarin ja Thaimaan joukkueet olivat myös huikeita. Suomalaisen silmään pisti kyllä erityisesti tasoero suomalaiseen petankkiin. Siellä ampujat osuivat suurella prosentilla, asettajat onnistuivat. Pelit olivat hyökkääviä: haettiin ampumalla pistesaaliita eikä tyydytty "asetetaan, asetetaan, ykkönen" -ajatukseen.
Seurasin itse vain muutaman Suomi-pelin (FIN-SWE ja FIN-THA), ja suomalaisten huonommuus tuli esille juuri onnistumisissa: usein onnistuttiin vain toisella kuulalla. Erityisesti reikäammunnat koituivat kohtaloksi. MM-joukkueemme pelasi hyvää peliä, en puutu mitenkään pelaajavalintoihin tässä.
Suosittelen ehdottomasti jokaiselle tavoitteelliselle petankistille kansainvälisiä kovia kisoja ja ainakin kisakatsomon penkkiä MM-kisoissa. Silloin ymmärtää paremmin, missä suomalaisen petankin taso oikeasti on ja voi itse treenaamalla pyrkiä parempiin suorituksiin. Eikä haitaksi varmasti ole kasvattaa henkistä tasoa kestää kovia kisoja ja areenoita. Ammuntakisa oli myös huikeaa katsottavaa, onnistuneita ja varmoja heittoja nähtiin paljon.
Mieleenpainuva pelikierros oli Belgia 2 - Madagaskar, jossa tilanteessa 12-9 snadi lentää ammunnassa liki 20:een metriin (metri takarajasta) ja Madagaskar asettaa etukuulan n. 3-4 metriin snadista. BEL tupeloi ensin kolme kuulaa eteen kunnes onnistuu asettamaan viimeisellään etukuulan 30 senttiin snadista. MAD:lla on vielä kolme kuulaa ylhäällä. MAD ampuu ja heitto jää lyhyeksi ;) ja oma lähtee (siis n. 17 metristä) ja BEL:lla näkyy 4 pistettä. Seuraavaksi MAD ampuu uudestaan ja nyt kuula hiuksenhienosti sivulta ohi. Viimeisellä kuulalla MAD asettaa huikeasti ykkösen, ja peli jatkui vielä yhdellä kierroksella. MAD:n erinomainen hermojen pito oli upeaa koettavaa!
Hauskan lisän ammuntakisoissa toi Beninin ampuja. Joka kerta rinkiin mentyään hän katsoi ensin alas oikealle ja sitten vasemmalle, että jalat ovat varmasti ringissä. Joka kerta.
SEURAOTTELU
Ollin suhteilla pääsimme pelaamaan Joli Bois -seuran klubille ystävyysottelun. Pelasimme 3 trippeliä 3 joukkueella, siis yhteensä 9 matsia.
Vastassamme oli mm. pappa Vander Biest (poika pelasi nyt Belgian 1-joukkueessa), joka oli aikoinaan Hollannin valmentaja ja on hän saanut MM-mitalinkin takavuosina. Takkiin tuli roimasti (2-7) ja joukkueemme Sakari-Olli-Toni otti 2 voittoa belgialaisista. Junnuille pelikokemus oli mahtava, he jaksoivat pelata tappioasemasta huolimatta. Kentät olivat suomalaisittain vaikeat: pehmeä alusta, kiviä paljon, kumpareita. Paras asetus oli korkea(hko) nosto ja ammunta tuli heittää perille. Joka matsin jälkeen tarjottiin vastustajille lasillinen juotavaa.
Pelien jälkeen klubi valmisti suomalaisille maittavan illallisen osso bucoa. Suomalaiset vastaavasti tarjosivat tuliaisiksi nahkiaisia, savusilakoita, savustettua poroa ja sahtia. Tuliaisemme saivat kiitosta jopa italialaiselta klubin jäseneltä. Suomi-ruokaa ei tarvitse todellakaan hävetä! Ilta päättyi n. klo 02 ja kävelimme uupuneina, mutta ah niin onnellisina kämpille noin puolen tunnin matkan.
Klubista jokunen sana: Belgiasta löytyy useita petankkiklubeja, joissa klubi-puoli on avoin kaikille. Siinä voi rupatella kuin cafÈssa konsanaan tuttujen kanssa, pelata shakkia/korttia, katsella pelejä, syödä ja juoda.
Jos haluaa pelata petankkia, siirtyy vain pari metriä aidan toiselle puolelle ja a-vot, siitä pelit lähtee käyntiin - tietysti tarvitaan seuran jäsenyys. Kieltämättä se, että tupakkaa ja alkoholia saa nauttia 1 metrin päässä pelikentästä, ei ehkä sovellu oikein suomalaiseen pelikulttuuriin.
Myöskin esim. Pasilan kannattaisi harkita "eurooppalaisen" kentän tekoa: pehmeä hiekka (se ei pölissyt ehkä hyvän ilmastoinnin takia), kiviä "niitattu" pohjaan ja vähän kumparetta. Siinä saa todella katsoa alastulopaikkaa ja ampua rautaan.
WC OPEN
Kalliolaisia lähti pelaamaan perinteistä WC Openia 7 pelaajan voimin (Toni, Tomi, Riitta, Sakari, Timo, Olli, Saku). Lisäksi mukana oli Seppo Havukainen (SeppoEevertti). Pelejämme ainakin vilauksenomaisesti katsoivat Weibel, Quintas ja Suomen MM-joukkue.
Kisatulos:
1. Toni Ikonen
2. Tomi Aapio
3. Riitta Kangas
4. SeppoEevertti Havukainen
Ja SeppoEeverttiä lainatakseni: "Ensimmäinen WC Openin kalliolainen mitsku tuli Riitalle".
YLEISTÄ
Suosittelen ehdottomasti MM-kisaturistimatkaa kaikille! Jos liitto ei sitä pysty kustantamaan, kannattaa lähteä hakemaan sponssia (kuten SeppoEevertti) tai tehdä matka ihan omakustanteena. Samoin kovia ulkomaan kisoja kannattaa kiertää mahdollisuuksien ja lompsan mukaan.
Palasimme reissulta monta kokemusta rikkaampana ja halu oppimiseen varmaan lisääntyi kaikilla meistä. Junnut esittivät minulle kysymyksen: "Miten pääsee MM:iin pelaamaan?" Ei ollut helppo antaa yksiselitteistä vastausta...
Luppoajalla kiersimme kaupunkia ja pelasimme omia pelejä lähipuistossa (jonkinlaisen asukasyhdistys/nuorisotalo AmitiÈn kenttä). Kämpille palattiin joka ilta vasta puolenyön jälkeen. Sloganiksi tulikin "joko ryypätään". Eli sitä ei ehditty tekemään, eikö ollut niin tarvettakaan. Hassuin
kuulemani yksityiskohta oli: "Kuka on jättänyt kalsarinsa keittiön pöydälle?" Eikö oma spontaani ausahdukseni Manneken Pis -patsaasta:
"Onks se noin pieniä" jättänyt ketään vakavaksi;)
Kiitän kaikkia mukana olleita kalliolaisia: mukavaa oli ja fiilis mahtava! Ensi vuonna Grenobleen?
Ja erityiskiitos vielä kerran Belgian osastollemme!
Kalliolaisten puolesta Riitta