Riika, Warriors Doubles Cup 2016

Petanque Warriors Doubles Cup 2016

Upesciems, Latvia 13.-14.8.2016
 

Aloitimme kisamatkamme kokoontumalla 12.8.2016 historialliselle Malmin lentokentälle. Ryhmämme vahvuuteen kuuluivat Kimmo Parviainen, Pasi Sintonen ja veljekset Toni ja Tatu Ikonen. Lentokoneemme, yksiovinen ja nelipaikkainen Beechcraft potkurikone, joka suunniteltiin samoihin aikoihin kun markasta pudotettiin pari nollaa pois, oli jo valmiina seikkailuumme.

Jouduimme hieman odottelemaan kun Hornetit harjoittelivat seuraavan päivän lentonäytöstä varten. Lopulta saimme luvan mennä kiitoradalle, kaasu pohjaan ja taivaalle! Hanasaaren voimalaitoksen tienoilla huomasimme, että vasemman siiven tankki vuosi hieman. Kuului Tatun luottamusta herättävä rauhallinen ”oho” ja käsky Pasille, että ohjaa konetta ja pidä se suorassa. Pasi sai pidellä hetken ohjaimia kun Tatu tarkasteli papereita. Matkan jälkeen kuulimme, että Tatu etsiskeli varmuuden vuoksi hätälaskupaikkaa ja käänsi moottorille tulevan polttoaineen imun lähes kokonaan vuotavan siiven puolelle. Tankin korkintiiviste oli vioittunut ja siiven yläpintaa kulkeva ilmavirta imi tankista hieman polttoainetta. Kun lähestyimme Tallinnaa, vuoto väheni ja loppui.

Ilma oli selkeä ja melkein pilvetön. Oli mahtavaa katsella maisemia n. 500-700 metrin korkeudesta. Ohitimme Tallinnan idän puolelta ja kaarsimme kohti Pärnua. Pärnun jälkeen lensimme rannikkoa seuraten kohti Latviaa ja Riikaa. Laskeutuminen Spilves nimiselle pienlentokonekentälle sujui hyvin, vaikka kiitotie näytti ennemminkin hieman metsittyneeltä pellolta. Laskeutumisen jälkeen kone tankattiin ja noin tunnin muodollisuuksien jälkeen tilasimme taksin ja lähdimme Riikan vanhaan kaupunkiin.

Taksista ulos päästyämme suuntasimme lähimmälle terassille. Auringon vielä lämmittäessä teimme suunnitelman tutustua kävellen vanhaan kaupunkiin. Jalat väsyivätkin yllättäen kohtuu nopeasti ja janokin alkoi taas hiipimään, joten menimme syömään. Hinnat olivat suomalaisen mittapuun mukaan halvat. Esim. 12 tuntia olut marinoitu 1,6 kilon pala possua kahdelle maksoi vajaa 16 eur.
Raskaan iltapalan jälkeen otimme taksin alle ja suuntasimme kohti Upesciemsiä, joka sijaitsee juuri Riikan itäpuolella. Taksimatka majoituspaikkaan kesti yli puoli tuntia ja maksoi noin 20 euroa. Majapaikkanamme toimi todella iso kaksikerroksinen hirsitalo, jonka nimi on Grandi Pirts. Yläkerrasta löytyi huoneet, joihin meidän lisäksi oli majoitettu skotlantilaiset ja osa virolaisista. Oma huoneemme löytyi ovesta sijaitsevasta kyltistä, johon oli laitettu nimemme. Suihku ja vessa löytyi käytävältä. Illalla yritimme harjoitella talon pihalla, mutta oli jo sen verran pimeää, ettei siitä oikein mitään tullut. No, yhtään kuulaa ei hävinnyt ja kukaan ei loukkaantunut.

Ensimmäinen pelipäivä
Aamulla paikallisten meille tarjoama kyyti piti lähteä klo 9.45. Matkaa pelikentälle oli noin kolme kilometriä. Klo 10.00 aikoihin aloimme huolestumaan, kun ketään ei kuulunut. Puhelimista ei ollut apua, koska läheisessä linkkitornissa oli vikaa. Yllättävän tilanteen pelastajaksi tarjoutui viereisessä talossa asuva saksaa puhuva eläkeläisrouva. Hän ystävällisesti pelasti meidät kävelyltä ja tarjosi kuljetuksen pelipaikalle. Onneksi kyyti tarjottiin parhaat päivät nähneellä ajoneuvolla, joten huippunopeus mutkaisella tiellä ei päässyt ”purista kunnolla kauhukahvaa” pykälää suuremmaksi.

Pelipaikalle päästyämme silmiimme osui kuusitoista runsaalla sepelillä peiteltyä kenttää. Tarvittaessa kuulanheiton päässä olisi ollut kenttiä lisää. Ilmoittauduimme 33 joukkueen kilpailuun joukkueilla Kimmo-Toni ja Pasi-Tatu. Osallistumismaksu oli 50 euroa per joukkue, joka sisälsi pelipäivinä lounaan, rajattomasti kahvia ja lauantai illan juhlat. Palkintoina jaettiin kaikille osallistujille mitalit, kolmelle parhaalle joukkueelle pokaalit ja muistoksi joukkueet saivat laminoidun yhteiskuvan, joka otettiin alkupuheiden jälkeen. Jokainen joukkue myös kuvattiin erikseen.

Pelit oli jaettu kahdelle päivälle. Lauantaina aloitettiin klo 11.00, pelattiin viisi kierrosta swissiä ja lopetettiin klo 17.00. Sunnuntaina vielä kaksi kierrosta swissiä ja pudotuspelit, klo 10.30 – 17.00 välillä. Kahdeksan parasta pääsi A-sarjaan. Swissin jälkeen Toni ja Kimmo olivat puhtaalla pelillä ykkösiä. Pasin ja Tatun swissin sijoitus oli 22. Pudotuspelien jälkeen Toni ja Kimmo olivat viidensiä, häviten tiukasti 9-10 pääsystä välieriin. Myös Pasi ja Tatu taistelivat urheasti omassa sarjassaan, saaden fanny-voiton ja -tappion.

Lauantaina klo 17.30 siirryimme pikkubussin kyydissä kohti majapaikkaa, jossa järjestettiin reissun kohokohta, pelaajien illanvietto. Illan aikana pääsimme nauttimaan noutopöydän antimista. Lihat, makkarat, salaatit ja muut sai huuhdottua alas olut- ja siiderihanoista valutettavien paikallisten juomien avulla. Sopivasti ennen santsilautasen hakua pääsi nauttimaan loistavan saunan, uima-altaan ja suihkun rentouttavasta yhdistelmästä. Kaikki tosin mallia unisex, joka ei ainakaan meitä häirinnyt. Illan aikana ohjelmasta piti huolen palkattu seremoniamestari, joka yhteislaulujen ja –leikkien avulla piti tunnelmaa yllä. Oli peruukkeja, pukuja, hattuja ja muuta reksiviittaa, jotka sulavasti yleisön avustuksella yhdistettiin hysteerisiksi ohjelmanumeroiksi. Kimmokin pääsi vaaleassa peruukissa pukeutumaan joksikin eläinhahmoksi, joka näytti olevan leijonan ja lehmän risteytys.

Seremoniamestarin lopettamisen jälkeen pöytiin nosteltiin vielä ns. fingerfood lohet, suolakurkut, salaatit ja muut pikkusyötävät. Juomapuolen uudet ystävämme hoitivat mallikkaasti tarjoamalla meille juomia Tyson/VanGogh-juomasta kotipolttoiseen asti. Unen saaminen raskaan pelipäivän jälkeen oli nopeaa.

Toinen pelipäivä
Sunnuntai-aamun kyyti haki meidät jo klo 9.00, vaikka pelit jatkuivat vasta klo 10.30. Turnauksen jälkeen palkittiin diplomeilla erilaisten kategorioiden parhaat, kuten paras ampuja, asettaja, vaatetus, bilettäjä jne. Myös nollille hävinneet pääsivät vuorollaan tutustumaan fanny-tauluun. Pasi ja Tatu hoitivat tämän osuuden mallikkaasti, kädet luontevasti kannikoilla. Kimmon sunnuntai ei ollut hohdokkain, jos mittapuuna pitää sitä, ettei hän ollut kertaakaan paikalla, kun turnauksen isäntä tarjosi muille suomalaisille paikallista virvoitusjuomaa. Milloin esteenä oli vessakäynti, tulostaulun tutkiminen tai haastattelun antaminen paikalliselle tv-kanavalle.

Viimeisen kahden tunnin ajan oli kahden kameran voimin pelien striimaus nettiin. Palkintojen jako päättyi näyttävästi ison täytetekakun syömiseen. Kello 18.00 jälkeen aloimme kyselemään, löytyisikö lähistöltä auki olevaa ravintolaa. Tähän isäntä ehdotti, että otetaan grilli kentän laidalle, laitetaan sinne lihat lämpenemään, haetaan lava paikallista virvoitusjuomaa esille ja pelataan muutama arvottu duppeli. Tähän hienoon illanviettoon jäimme mielellämme. Vajaan 15 henkilön ryhmästä löytyi vielä kuski, joka vei meidät myöhään illalla majapaikkaamme.

Kiitimme kyydistä hirsitalon pihalla ja kaivelimme huoneen avainta repusta, samalla kun kuski nosti kytkintä. Olimme viimeisen yön ainoat asukkaat. Virolaiset ja skotlantilaiset olivat lähteneet kotimatkalle suoraan palkintojenjaon jälkeen. Avainta talon ulko-oveen sovittaessa tuli sama tunne, kun olisi ampunut jätön ja tajunnut joukkuekaverin ilmeestä, ettei se ollutkaan vastustajan kuula. Avain ei kohdannut oikeaa lukkoa. Seuraava vartti meni taloa kiertäessä myötäpäivään, vastapäivään ja miettiessä kuka mahtuisi savupiipusta sisään. Pasi oli onneksi saanut yhdeltä pelaajalta käyntikortin grillin ääressä. Kädet täristen numero kännykkään, vihreää luurin kuvaa ja toivomus, että linkkitorni olisi nyt kunnossa. Nyt puhelin hälytti. Hälytti kyllä, muttei kukaan vastannut. Minuutit tuntuivat uskomattoman pitkiltä siihen asti kun uusi paras ystävämme soitti takaisin ja kertoi minkä kolon takaa ulko-oven avain löytyisi. Äkkiä ovi auki, viimeiset vedot uima-altaassa, minkä jälkeen hyvin ansaitulle yöpuulle.

Paluumatka
Maanantai-aamuksi järjestäjät olivat tilanneet taksin. Tällä iloinen ryhmämme siirtyi Riikan keskustaan, josta kahvitauon, kauppareissun ja ruokailun jälkeen siirryimme Spilvesin kentälle. Kova puuskittainen tuuli lähes esti nousuluvan saamisen.

Kovan tuulen heilutellessa konetta lopulta rullasimme kiitotien päähän. Nousutarkastuksien jälkeen kaasu auki ja taivaalle. Ilmassa pilottimme sanoi, että johan oli epätasainen kiitotie, veti renkaat sisään ja käskytti koneen kotimatkalle.

Kun lopulta renkaiden pinta koski Malmin kentän tasaista asfalttia, paljastui vauriot, joita nousuvaiheessa oli tapahtunut. Vasemman siiven rengas oli vaurioitunut ja tyhjentynyt salakavalasti paluumatkan aikana. Luottamusta herättämän ”oho” lausahduksen voimalla pilottimme piti tilanteen ammattimaisesti hanskassa, sammutti koneen kiitotielle ja käskytti nopean ja rauhallisen evakuoinnin. Malmin lennonjohto laittoi kiitotien kiinni ja me jäimme odottamaan kenttähenkilökuntaa, jonka johdolla saimme vaurioituneen renkaan alle rullaavan alustan. Sitten vaan pilotin näyttämistä paikosta konetta työntämään reissun väsyttämillä voimavaroilla.

Eeppinen reissu. Yhtään kuulaa ei hävinnyt ja kukaan ei loukkaantunut. Petankkiturnaukset ovat erilaisia Suomen ja Ruotsin ulkopuolella.

Lisää kuvia Galleriassamme

Kimmo – Pasi – Tatu – Toni